Minun ja rahan menneisyys

Tulen kolmilapsisesta perheestä, vanhempani ovat edelleen yhdessä. Olen elänyt lapsuuteni ensimmäiset vuodet keskellä 90-luvun lama-aikaa, mutta onnekseni tämä ei ole minun elämääni kovin suuresti vaikuttanut. Vanhempani ovat olleet töissä hyvin nuorista asti eikä työttömyydestä ole kärsitty. Äidilläni työpaikka on säilynyt samana, isäni on jatko-opiskellut ja työpaikkakin hieman vaihdellut. Rahaa ei kuitenkaan mitenkään liikaa lapsuudessani ollut. Lama-aika näyttäytyi lähisukulaisten elämässä, kaksi firmaa meni tuolloin konkurssiin ja vanhempanieni tukea on myös kaivattu. En muista kuitenkaan koskaan kuulleeni puhetta rahan puutteesta tai mitä se aiheuttaa.

Ensimmäisen kerran olin kesätöissä 15-vuotiaana. Alaikäisenä tein 2-3 viikkoa töitä kesäisin, lisäksi hoidin lapsia ympäri vuoden. Tämän lisäksi sain alaikäisenä 20-30 euroa kuukausirahaa vanhemmiltani. Sain käyttää rahani mieluisiin asioihin, sillä olen ollut sen verran onnekas, että vanhempani ovat maksaneet lukiokirjat, vaatteet ja muut tarpeelliset asiat. Noin kerran vuodessa matkustimme perheen kanssa ulkomaille ja tällöin saimme vanhemmiltamme yleensä noin 100 euroa shoppailurahaa. Vanhempani eivät säästäneet meille lapsille sen erityisemmin, vaan meitä on kannustettu jo nuoresta tekemään töitä ja säästämään omat rahamme.

Lukion jälkeen vietin välivuotta töitä tehden. Aloitin työt heti kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi ja tein niitä siihen asti kunnes pääsin jatko-opintoihin. Tässä samassa työpaikassa olin ollut jo 18-vuotiaana koko kesän töissä, niin pitkään mitä lukio-opinnoilta pystyin.

Kun vietin lukion jälkeen välivuotta töitä tehden, tilini saldo nousi kohisten. Sain asua kotona eivätkä vanhempani perineet minulta mitään maksuja vaan toivoivat että säästäisin rahaa opiskeluja varten. Osa rahoista meni säästöön, mutta tässä vaiheessa kuluttaminen lähti käsistä. Ostin uusia vaatteita, kenkiä, elokuvia, levyjä ja kosmetiikkaa aivan liikaa. Sama tahti jatkui ensimmäisten opiskeluvuosien aikana. Tähän kun lisättiin ensimmäinen oma vuokra-asunto, ruokakaupassa käynti omilla rahoilla sekä opiskeluriennot, sulivat säästöt nopeaa vauhtia. Koulun ohella en ensimmäisinä vuosina tehnyt juurikaan töitä, kesät olin kuitenkin tiukasti töissä.

Yhtäkkiä huomasin, että tilini saldo oli laskenut noin kahteen tuhanteen euroon. Säikähdin, sillä haaveissani oli oma asunto,en kuitenkaan ollut sen enempää miettinyt kuinka paljon rahaa pitäisi sitä varten olla säästössä. Aikaisemmin olin myös tottunut siihen, että puskurin suojissa pystyin lähtemään esimerkiksi lyhyelle ulkomaan reissulle miettimättä sen enempää kustannuksia. Opintolaina tuntui myös vieraalta ajatukselta, joten en sitä ole kertaakaan nostanut. Ensimmäistä kertaa kunnolla laskin rahani ja mietin missä voisin säästää. Vähensin tavaroiden ostelua ja ulkona käymisiä rajusti. Lisäksi rupesin tekemään koulun ohella keikkatöitä noin yhden vuoron viikossa. Tässä vaiheessa muutimme poikaystäväni kanssa yhteen, joten asumismenot laskivat myös samalla.

Nykyiset säästöni on siis suurimmaksi osaksi kerätty nyt opintojen ohella. Olen kesäisin ollut töissä niin pitkään kuin mahdollista, tänäkin vuonna 4,5 kuukautta. Lisäksi olen tehnyt jonkin verran keikkatöitä, tämä ei valitettavasti ole kovin suuressa mittakaavassa ollut mahdollista opiskelujeni luonteen vuoksi. Laskin saamani palkat sentin tarkasti, etten vahingossakaan nosta liikaa opintotukea. Tätä piirrettä olen itsessäni kiittänyt, kun kaverini ovat valittaneet Kelalta tulleita kirjeitä, jossa peritään liikaa maksetut tuet takaisin. Uutta CV:tä tehdessäni laskin, että olen tähän ikään mennessä tehnyt reilusti yli 3 vuotta kokoaikaisesti töitä. Aika hyvin 26-vuotiaalta, joka on yhtä välivuotta lukuunottamtta ollut koulussa 7-vuotiaasta asti.