torstai 23. helmikuuta 2017

Läheiset ja raha

Kuten monet ovat huomanneet, ei Suomessa puhuta rahasta kovin avoimesti. Ei ainakaan siitä, kuinka paljon tienataan, miltä osakesalkku näyttää tai paljonko rahaa löytyy tililtä. Myöskään veloista ei ihmiset kovin avoimesti keskustele. Nyt toki on iltapäivälehdet mielestäni entistä enemmän kirjoittaneet ihmisistä, joilla rahaa ei ole ja kaikesta joudutaan karsimaan. Usein näihin tarinoihin liittyy yhteiskunnan tuet ja mahdollisesti myös erilaiset velat. Kuitenkin 'tavallisten' työssäkäyvien ihmisten tarinoita näissä ei juurikaan näy. Tuntuu myös, että veloista puhutaan avoimesti vasta kun ne ovat ulosotossa, kun taas emme tiedä miten velkaisia ihmisiä esimerkiksi työpaikoillamme tai naapurissamme on. Ihmisillä kun on taipumusta pyrkiä pitämään kulissit kunnossa.

Aloin miettimään omaa lähipiiriäni ja sitä, miten keskustelemme rahasta. Erään ystäväni kanssa puhumme rahasta melko avoimesti, tiedämme suunnilleen toistemme säästöjen määrän ja kuukausipalkan. Olemme myös melko samanlaisissa elämäntilanteissa ja keskustelemmekin paljon asunnon ostamisesta, lasten hankinnasta ja lisäkoulutuksista. Jaamme keskenämme edullisia ruokareseptejä ja muitakin arjen talousvinkkejä. Meidän suurin ero on ehkä niin sanottu tarjoushaukkailu jota minä (osittain huomaamatta) teen ja ystäväni ei juurikaan.

Kahden sisarukseni kanssa keskustelen rahasta myös melko avoimesti, tosin en tiedä heidän pankkitilillään makaavan summan saldoa. Kuukausittaiset ansiot tiedän melko hyvin (toinen on vielä opiskelija) samoin kuin vanhemman sisarukseni asuntolainan määrän. Pystymme juttelemaan rahasta melko avoimesti ja uskon, että pystymme jakamaan keskenämme ne taloudelliset ylämäet kuin ne alamäetkin. Vanhempieni kanssa pystyn myös rahasta keskustelemaan, ehkä hieman vähemmän mitä sisarusteni kanssa. Vanhemmiltani olemme kaikki sisarukset oppineet sen, että haluamme pärjätä omillamme ja töitä olemme jokainen tehneet ahkerasti jo alaikäisestä lähtien.

Minulla on muutama ystävä, joiden taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuudesta olen hieman huolissani. He puhuvat rahasta melko avoimesti, mutta piilottelevat silti esimerkiksi säästöjen oikeaa määrää, en myöskään tiedä mahdollisten velkojen määrää. Heitä yhdistää hieman epärealistiset tulevaisuuden haaveet esimerkiksi tulevan asuinpaikan sijainnista. Lisäksi he kuluttavat kuukausittain suuriakin määriä tavaroihin ja kokevat hieman epäreiluna sen, kun joku toinen pääsee esimerkiksi ulkomaille. Heidän puheistaan kuultaa se, että heidänkin kuuluisi saada kaikki se mitä toinenkin saa. Heidän kanssaan en ole juurikaan keskustellut omista säästöistäni, mutta olen koittanut hieman tuoda realismia esimerkiksi asuntolainakeskusteluun. Ystävinä nämä ihmiset ovat lojaaleja ja ihania, mutta rahaa en heille tulisi koskaan lainaamaan.

Loppujen ystävieni taloudellisesta tilanteesta en juurikaan tiedä kovin paljoa. He ovat todennäköisesti melko samanlaisia minun kanssani, tiedän esimerkiksi säästöjä jonkin verran löytyvän. Heidän kanssaan voisi tulla mielenkiintoisia keskusteluja, mutta jotenkin rahan esille ottaminen ei ole ollut keskusteluissa niin luontevaa.

Miten te lukijat pystytte keskustelemaan rahasta läheistenne kanssa? Tai olisiko teillä vinkkejä, miten keskustella ystävän kanssa, jonka raha-asioista on hieman huolissaan?

8 kommenttia:

  1. Perheeni kanssa tiedämme tarkalleen missä kukin menee, koska teemme jonkinverran sijoitusratkaisuja yhdessä (minä, vanhempani ja sisarukseni). Isäni on ollut viimeiset 10-vuotta kiinnostunut sijoittamisesta ja harrastaakin kaiken maailman kissanristiäistapahtumissa käymistä (eri pankit ja muut instanssit). Kokoonumme yhdessä joitain kertoja vuodessa ja käymme yhteiset asiat ja yleisesti raha-asiamme läpi. Toki tähän asiaan liittyy se, että pääomaa ja omaisuutta on jonkin verran, ja halu on siirtää sitä jälkipolville järkevästi verotettuna ja oikea-aikaisesti on kohtuullisen iso.

    Sijoitusfilosofiat eroavat merkittävästi minun, sisaruksen ja isäni välillä. Nuorempi polvi on aika skeptinen pankkien tarjoamiin tuotteisiin tai palveluihin. Isäni taas kokee jonkinlaiseksi asiaksi, että on asiakas monessa paikassa. Itse en jaksaisi sitä, joten ainakin minä olen rajoittanut asiakkuuksiani pariin.

    Muiden ihmisten kanssa en ole juuri rahasta puhunut, poislukien oma puolisoni, jonka kanssa asiat on käyty läpi. Ystävien kanssa yleisellä tasolla keskustellaan ja tiedän kyllä suuremman osan ystävistäni suurinpiirteisen taloudellisen tilanteen, tai ainakin sen mitä he kertovat asioistaan, koska osalla on mahdollisesti perintöä enemmänkin, mutta aika normaalia keskiluokkaista elämää kaikki elämme. Parilla on ollut ongelmia työttömyyden kanssa ja yhdellä päihteiden kanssa. Viimeksimainitun taloudellinen ja muu tilanne on huolestuttavaa, mutta ihan viime aikoina on ollut valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoisin että keskittäminen tuo etuja. Itellä on OP:ssa 100k sijoituksia ja pääsin private bankin asiakkaaksi. Palveluista saa kivasti alennusta, esim omat ja toiminimen vakuutukset on 2.5k/vuosi mistä 1k alennusta

      Poista
    2. Kiva kuulla, että pystytte perheenne kesken puhumaan rahoista avoimesti. Uskon että siitä on apua, kun joskus on perinnön jaon aika (liikaa kuullut perintöriidoista).

      Poista
  2. Oma keskustelu rahasta pyörii pääosin perheen kesken. Yleensä vielä minä olen se joka asian ottaa esille. Omasta mielestäni on hieman sääli, että raha-asioista on tehty Suomessa ja suomalaisille selvä tabu. Aivan kuin omaa rahatilannetta halveksuttaisiin, oli rahaa tai ei.

    Pyrin itse tuomaan vasta avattuni blogini kautta paljon realistisemmin esille kuinka nuorena säästän ja tienaan. Onkin mukava lukea eri blogien pitäjien mielipiteitä ja pohdintoja aiheesta kuin aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha-asioihin liittyy varmaan kaksi asiaa, jotka tekevät siitä niin suuren tabun suomalaisten keskuudessa. Kateus ja häpeä. Ne, joilla menee hyvin taloudellisesti eivät halua siitä puhua avoimesti, sillä kateutta tässä maassa riittää. Jos taas taloudellisesti menee huonosti, siihen liittyy usein häpeää.

      Nämä talousblogit tuovat hyvää realismia siitä, millaista tavallisten suomalaisten pankkitileillä tapahtuu.

      Poista
  3. Suurin osa kaveripiiristäni ei juuri puhu rahasta - paitsi minulle. Uskon, että tämä johtuu siitä, koska olen itse avoin asiasta ja olen ottanut asian puheeksi sekä saattanut joskus ohimennen mainita blogistani.

    Uskon myös, että ilmapiiri on muuttumassa myös Suomessa, sillä kyllähän esim. suomalaisten talousblogien määrä kasvaa joka vuosi lähes eksponentiaalisesti. Tämä siitä huolimatta, että olemme olleet pitkään jo lamassa/taantumassa.

    Tabu raha kuitenkin on edelleen. Tästä esimerkkinä se, että monista kymmenistä blogaajista huolimatta, taitaa vain yksi meistä kirjoittaa omalla nimellään.

    VastaaPoista
  4. Ei sitä liikaa viitsi rahasta puhua. Tulee helposti saarnaaja olo kun toinen vain kuuntelee eikä sano mitään :D

    VastaaPoista
  5. Ei puhuta ei. Yritin saada äitini kertomaan paljon hänellä on velkaa. Ei sano ei. Olisin hänelle lumipallotekniikkaa suositellut. Ehkä sitten kun olen omani sulattanut hän kuulee mitä sanon :)

    VastaaPoista